Isomünsterinseisoja - rotumääritelmä

ISOMÜNSTERINSEISOJA (GROSSER MÜNSTERLÄNDER)
Alkuperämaa: Saksa
FCI:n numero: 118b
Hyväksytty: FCI 24.6.1987, käännös SKL-FKK 4.11.1998
Käyttötarkoitus: Monipuolinen ja -käyttöinen metsästyskoira, jonka kyvyt tulevat esiin erityisesti laukauksen jälkeisessä työskentelyssä.
FCI:n luokitus: Ryhmä 7
Lyhyt historiaosuus: Rodun historiallinen kehitys on saanut alkunsa keskiajan valkokirjavista lintu- ja haukkametsästyskoirista, joista kehittyneet ylösajavat ja viiriäiskoirat ovat 1800-luvun seisojien esi-isiä. Pienenmünsterinseisojan ja pitkäkarvaisen saksanseisojan tavoin isomünsterinseisoja luetaan kuuluvaksi pitkäkarvaisiin saksalaisiin seisojiin, joiden suunnitelmallinen jalostus aloitettiin 1800-luvun lopulla. Kun Saksa vuonna 1909 poisti mustan värin lopullisesti pitkäkarvaisen saksanseisojan rotumääritelmästä, vuonna 1919 perustettu uusi seura otti hoitaakseen pitkäkarvaisten mustavalkoisten koirien jalostuksen. Ensin merkittiin kantakirjaan kaikki jäljelle jääneet alkuperäiskannan yksilöt, joita löytyi etenkin läntiseltä Münsterin alueelta ja Ala-Saksista. Näillä 83 koiralla aloitettiin isonmünsterinseisojan suunnitelmallinen jalostus vuonna 1922. Kantakirjaan merkittyjen koirien välisistä astutuksista syntyneet pentueet rekisteröitiin isomünsterinseisojiksi.
Yleisvaikutelma: Rakenteeltaan voimakas ja lihaksikas, kuitenkin kuivan jäntevä kokonaisuus. Älykäs ja hienostunut ilme. Selväpiirteiset ääriviivat.
Tärkeitä mittasuhteita: Mahdollisimman neliömäinen: rungon pituuden ja säkäkorkeuden tulee olla kutakuinkin samat. Rungon pituus voi ylittää säkäkorkeuden 2 cm:llä.
Käyttäytyminen / luonne: Tärkeimmät luonteenominaisuudet ovat ohjattavuus, oppimiskyky ja luotettava metsästystyöskentely varsinkin laukauksen jälkeen. Luonne on eloisa olematta hermostunut.
Pää: Jalo ja pitkänomainen. Ilme on älykäs.

Otsapenger:
Vähäinen.

Kirsu:
Selväpiirteinen ja väriltään musta

Kuono-osa:
Vahva, pitkä ja käyttötarkoitukseen soveltuva. Kuononselkä on suora.

Huulet:
Eivät riippuvat.

Hampaat / purenta:
Voimakas, täysihampainen ja moitteeton leikkaava purenta. Hyvin kehittyneet kulmahampaat.

Posket:
Voimakkaasti kehittyneet poskilihakset.

Silmät:
Mtä tummemmat sen parempi.

Korvat:
Riippuvat, leveät, melko korkealle kiinnittyneet, pyöreäkärkiset ja tiiviisti pään myötäiset.

Kaula: Vahva ja lihaksikas, jalosti kaartunut.
Runko:
Säkä:
Keskikorke, pitkä ja lihaksikas.

Selkä:
Lyhyt, kiinteä ja suora.

Lanne:
Vahva ja jäntevän lihaksikas.

Lantio:
Pitkä, leveä ja lihaksikas, vain hieman laskeva.

Rintakehä:
Edestä katsottuna leveä ja sivulta katsottuna syvä; eturinta on selvästi erottuva.

Alalinja ja vatsa:
Vatsaviiva on hieman kohoava. Vatsa on kiinteä ja solakka. Kupeet ovat lyhyet ja korkealle sijoittuneet.

Raajat:
Eturaajat:
Yleisvaikutelma:
Eturaajat ovat hyvin kulmautuneet, suorat, vahvat ja lihaksikkaat.

Lavat:
Tiiviisti rintakehän myötäiset.

Ranteet:
Joustavat.

Käpälät:
Tiiviit, kohtuullisen pitkät ja kohtuullisen pyöreät. Etukäpälissä on kannukset.

Takaraajat:
Yleisvaikutelma:
Takaraajat ovat vahvat, lihaksikkaat ja suora-asentoiset.

Polvet ja kintereet:
Moitteettomasti kulmautuneet.

Käpälät:
Kuten etukäpälät. Kannukset tulee poistaa.

Liikkeet: Käynnissä ja ravissa joustavat, maatavoittavat ja pitkäaskeliset. Laukka on joustavaa ja tehokasta; riittävä takaraajojen työntö ja pitkät loikat.
Nahka: Tiiviisti pinnanmyötäinen.
Karvapeite:
Karva:
Pitkää ja tiheää, kuitenkin liioittelematonta eli tyypillinen pitkäkarvaisen karva. Karvapeite ei saa olla kiharaa eikä avointa, sillä ne haittaavat metsästystyöskentelyä. Sekä uroksilla että nartuilla karvan tulee raajojen takaosassa olla erityisen pitkää ja muodostaa tiheät hapsut. Myös hännässä karvan tulee olla erityisen pitkää, pisimmät hapsut ovat hännän keskiosassa. Korvien hapsujen tulee olla pitkät ja korvan alareunan selvästi ylittävät (lyhytkarvaiset korvat ovat virhe). Muutoin pään karvoitus on lyhyttä ja pinnanmyötäistä.

Väri:
Valkoinen mustin läiskin ja pilkuin tai mustapäistärikkö. Pää on väriltään on musta, jossa mahdollisesti valkoinen viiru tai piirto.

Koko ja paino:
Säkäkorkeus:
Urokset 60 - 65 cm ja nartut 58 - 63 cm.

Paino:
Noin 30 kg.
Virheet: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.
Vakavat virheet:
Pää:
Liian leveä kallo tai liian voimakas otsapenger.

Kirsu:
Pigmentitön tai pilkullinen.

Kuono-osa:
Kyömy tai kovera kuononselkä, löysät tai riippuvat huulet.

Hampaat / purenta:
Vähäiset virheet: tasapurenta, yhden P1:n tai M3:n puuttuminen. Vakavat virheet: ylä-, ala- tai ristipurenta, etu- ja kulmahammaspuutokset, P2 - P4:n tai M1 tai M2 puutokset.

Silmät:
Liian vaaleat, näkyvä punainen sidekalvo, sisä- tai ulkokierteiset silmäluomet (entropium tai ektropium).

Korvat:
Alas kiinnittyneet, eivät pään myötäiset.

Kaula:
Liian lyhyt, liian pitkä, liian paksu tai liian ohut; löysää kaulanalusnahkaa.

Säkä:
Liian matala tai liian lyhyt.

Rintakehä:
Tynnyrimäinen, kapea tai matala; puuttuva eturinta.

Selkä:
Liian pitkä, notko tai karpinselkä.

Lanne:
Heikkolihaksinen tai ei sulavasti lantioon liittyvä; takakorkeus.

Lantio:
Lyhyt, kapea tai jyrkästi laskeva.

Vatsaviiva:
Liian jyrkästi ylösvetäytyvä tai riippuva.

Häntä:
Sivulle tai ylöspäin kiertyvä, koukku- tai kippurahäntä.

Eturaajat:
Liian niukat kulmaukset, ulkonevat kyynärpäät, liian periksiantavat ranteet; kapea- tai leveäasentoiset eturaajat.

Takaraajat:
Liian niukat kulmaukset, pihtikinttuisuus tai länkisäärisyys, kapea- tai leveäasentoiset takaraajat.

Käpälät:
Pyöreät ns. kissankäpälät, pitkät ns. jäniksenkäpälät, hajavarpaisuus, sisä- tai ulkokierteiset käpälät.

Liikkeet:
Lyhyt, jäykkä tai sipsuttava käynti ja ravi; lyhyt, töksähtävä tai tehoton laukka.
Hylkäävät virheet: Pelkopureminen ja ihmisarkuus, rotumääritelmästä poikkeava väritys, huomattava pigmentinpuutos.
HUOM! Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.